Dispergointien pääkomponentit sisältävät yleensä seuraavat neljä luokkaa, ja niiden toiminnot ja sovellusesimerkit ovat seuraavat:
1.
Ydinkomponenttina sen amfifiilinen rakenne (hydrofiilinen ryhmä + hydrofobinen ryhmä) voi vähentää nesteen pinta- tai rajapintajännitystä siten, että kiinteät hiukkaset tai pisarat ovat tasaisesti dispergoituneet. Esimerkiksi anioninen (natriumdodekyylisulfaatti), kationinen (trimetyylistearamidikloridi), ei-ioninen (polyoksietyleenialkyylifenolieetteri) jne.
2. polymeeri
Varmista steerinen este hiukkasten aggregaation estämiseksi, kuten polyakrylaatti, polyeteenivaha, akryyliamidipolymeeri (kuten kauppanimi DA -dispergointi) jne.
3. inorgaaninen suola
Kuten silikaatti (vesilasi), fosfaatti (natrium -kolmipolfosfaatti) jne., Käytetään liukoisuuden ja stabiilisuuden säätämiseen tai varaustiheyden parantamiseen.
4. solvent
Kantokantana muiden komponenttien liuottamiseksi vesipohjaiset dispergointiaineet ovat pääasiassa vesipohjaisia, kun taas öljypohjaiset dispergointiaineet käyttävät orgaanisia liuottimia, kuten alkoholia ja ketoneja.
HUOMAUTUS: Todelliset dispergointiaineet ovat enimmäkseen yhdistettyjä ainesosia. Esimerkiksi kemialliset dispergointiaineet koostuvat pinta -aktiivisista aineista, liuottimista ja pienestä määrästä lisäaineita.